lauantai 19. maaliskuuta 2016

20.3.2016 Yhdenvertaisuus ja ryhmään kuuluminen

          Tunnustelin noin viikko sitten maaperää tuomalla Vapaavaltion julkisuuteen parissa lehtiartikkelissa ja lisäksi lehtien yhdistystoimintapalstoilla. Tarkoitukseni oli saada yhdistykselle jäseniä eli siis aloittaa jäsenhankintakampanja. Tulos oli yllättävän huono, ja olen nyt muutaman päivän miettinyt tilannetta. Juuri tällä hetkellä on muita huolia ja uusi yritys hieman myöhemmin. Viesti ei mennyt vielä  perille.
                  Eksyin pari päivää sitten netissä Yhdenvertaisuusvaltuutetun sivuille. Kyseessä on entinen tasa-arvovaltuutettu. Olipa todella pitkä lista erilaisista tilanteista ja elämän pikku ongelmista, joissa valtajoukosta poikkeavia ihmisiä voidaan kohdella huonosti ja mahdollisesti lain vastaisesti eriarvoisesti. Ajatus ja laki ihmisten samanarvoisuudesta, yhdenvertaisuudesta tai sitten tasa-arvoisuudesta, miten nyt halutaankin sanoa,  on hyvä, mutta käytännössä toiveajattelua. Meitä  kaikkia loukataan ja kiusataan omassa yhteiskunnassamme rangaistuksetta henkisesti tavalla tai toisella liian usein. Minulle on sivistyneenä ihmisenä käsittämätöntä, että ihminen on edelleen, huolimatta 100 000 vuoden kehityksestä, nykyaikanakin  "susi" toiselle ihmiselle. Näin lienee aina ollut ja tulevaisuus ei näytä paremmalta. Uskonnoistakaan ei ole ollut apua.
              Henkilökohtaisesti olen kokenut suomalaisen yhteiskunnan yhdenvertaisuuden olleen parhaimmillaan palvellessani asevelvollisena Suomen Puolustusvoimissa. Siksi ihmettelen yhä edelleen sitä, millaisella innokkuudella Eduskunnan oikeusasiamies käy Puolustusvoimien ylimotivoituneiden kouluttajien kimppuun, jos  koulutus sattuu menemään hieman simputuksen rajamaille. Sen sijaan oikeusasiamies ei paljon korviaan lotkauta kanteluille ylemmän hallinnon  jäsenten väärinkäytöksistä. Tämänkin tiedän omasta kokemuksesta. Suomessakin on kansalainen vaikeuksissa, jos joutuu yksin  hallinnon kanssa erimielisyyksiin. Perustuslaki ja perusoikeudet ovat vain lain kirjaimia. Ikimuistoinen kokemus sanoo, "laki on niin kuin se luetaan".
                 Jokaisessa yhteiskunnassa ja Suomessakin on tärkeää, että kuuluu johonkin ryhmään. Ryhmien sisällä vallitsee jonkinlainen yhdenvertaisuus ja ryhmä suojelee omiaan. Ryhmät puolestaan kuuluvat yhteiskunnassa vallankäytön suhteen eri tasoille. Kansalaiselle olisi tietysti parasta, että kuuluisi maata taloudellisesti, poliittisesti ja virkavallalla  hallitsevaan ryhmään, tai että olisi ainakin ystäviä siellä. Näin olisi jollain tapaa myös lain yläpuolella eikä lainalainen, koska tämä ryhmä  tulkitsee lakeja.
                     On syytä huomata se, että eri puolueiden johtoryhmät samoin kuin ay-johtajat kuuluvat samaan hallitsevaan ryhmään huolimatta näennäisestä riitelystä. Teatteria se on, jotta palkka näyttäisi ansaitulta.  Työntekijöillekin on hyväksi kuulua johonkin ryhmään elämän ongelmatilanteissa. Joskin ammattiliittojen lakimiehistä minulla on ryhmän ulkopuolisena vain huonoja henkilökohtaisia muistoja.
                       Suomalais-Karjalainen Vapaavaltio on perustettu ryhmäksi, johon Suomen alkuperäiset asukkaat voivat liittyä. Tähän ryhmään kuulumisesta on jokapäiväisessä elämässä hyötyä vain, jos ryhmän jäsenluku on tarpeeksi suuri. Sanotaan nyt vaikkapa edes joku 10% maan asukkaista.
                        Pentti Tourula
                      
             

perjantai 11. maaliskuuta 2016

12.3.2016 Sinikantinen passi takaisin suomalaisille

          Katselin eilen saamenkielisiä uutisia 5 kanavalta. Moni vähän epäselvä asia tuli tarkennetuksi. Mukana oli kaksi aihetta, jotka jäivät  mieleen. Ensinnäkin uutinen Ruotsista. Kyseessä oli tilaisuus, jossa jaettiin halukkaille Saamenmaan passeja. Tapahtuma oli sekä leikkimielinen että myös vakava. He olivat panneet toimeksi juuri niin kuin  mitä olen vuosia suunnitellut. Suomalaisille pitää saada takaisin vanha suomalainen sinikantinen passi. 
           Tämä sinikantinen passi on nyt ulkonaisesti valmis. Suunnittelin aluksi siihen passin alalaitaan rohkeasti tekstin "Passi". Kyselin usealta kirjapainolta painatuskustannuksia. Ei tullut kuuloonkaan. Vähällä oli ettei poliisia tai Supon miehiä kutsuttua paikalle. Tällaisessa pelon ilmapiirissä elämme. Monen yrityksen jälkeen löytyi kirjapaino, joka sentään suostui painatukseen "Jäsenkirja" tekstillä.
            Toinen mieleen jäänyt yksityiskohta saamenkielisissä uutisissa oli se, että säätiedotuksessa oli Saamenmaa jaettu kahteen osaan, Pohjois-Saameen ja Etelä-Saameen. Suomessa Etelä-Saamen eteläisimmäksi kaupungiksi oli merkitty Oulu! Suomen valtion virallinen tulkinta lienee, että Saamenmaahan kuuluu Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnat. Sekä näiden lisäksi vielä Sodankylän kunnan pohjoisimmat osat.
            Vielä yksi asia jäi uutisista mieleen. Usealla haastatelluista saamelaista oli  suomalainen nimi ja lisäksi he näyttivät aivan suomalaisilta. Toki kaikki puhuivat saamea.
             

torstai 10. maaliskuuta 2016

11.03.2016 Rajat suljettu Balkanilla

          Itäisten EU-maiden ja Balkanin valtioiden itsesäilytysvaisto sai aikaan sen, että rajat suljettiin huolimatta kansainvälisistä ihmisoikeus- ja muista sopimuksista. Suomessa ei tätä päätöstä rohjettu tehdä. Hallitsemattomassa kansainvaelluksessa Aasiasta ja Afrikasta Eurooppaan on nyt ainakin tauko. Suunnitelmissa on kuitenkin sen jatkuminen tiettyjen sääntöjen mukaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jollain tapaa valikoitu ihmisjoukko ja -määrä siirretään vuosittain  Lähi-Idästä Suomeen lentoteitse. Heidän ei tarvitse enää "kävellä" Euroopan läpi. Ketä siirretään ja kuinka paljon, tästä päätöksestä luodaan eripuraa suomalaisten keskuuteen. Kansanäänestys olisi paikallaan siitä, jatketaanko Suomen asuttamista afrikkalaisilla ja aasialaisilla ja missä määrin!
             Nyt ei kuitenkaan pidä missään tapauksessa  tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen, vaikka puolen vuoden kaaos on ohi. Lähi-Itä on edelleen kuin ruutitynnyri, joka voi räjähtää täyteen sotaan. Sotaanhan siellä valmistaudutaan koko ajan. Poikkeustilalait olisi korkea aika päivittää ja myös henkisesti valmistautua niiden käyttöön ottoon, jota päätöksentekoon ei menisi kuukausia.
                Venäjäkin hieman muistutti meitä siitä, että myös sillä suunnalla ei  voi luottaa siihen, että kaikki jatkuu itärajalla niin kuin on sovittu. Sopimuksia voi tulkita niin monella tavalla. Venäjällä asuu miljoonia ihmisä, jotka voidaan "tarvittaessa" hetkessä tulkita laittomaksi väestöksi ja karkoittaa esimerkiksi Suomen rajan yli. Suomessa heidät pitäisi tulkita laillisiksi pakolaisiksi. Neuvostoliiton luhistumisen aikaiset pelot voivat realisoitua.
         Päivän politiikan pohtimisen jälkeen palaan suomalaisten asemaan tässä maassa alkuperäiskansana ja vielä todennäköisenä enemmistönä asukkaista. Miksi meidän pitää muuttaa tapojamme, kulttuuriamme ja perinteitämme, jotta laittomat siirtolaiset ja lailliset pakolaiset tuntisivat olonsa täällä kotoisaksi! Onko meillä todellakin sellainen lainsäädäntö? Säädökset pitää muuttaa, jos näin on. Muussa tapauksessa pitää vaihtaa säädöksiä tulkitsevat virkamiehet.
                    Pentti Tourula
        

perjantai 4. maaliskuuta 2016

05.03.2016 Sopimuksista


          Hallinto syyttää Suomen tekemiä kansainvälisiä sopimuksia siitä, että maa ei voi puolustautua laitonta maahantunkeutumista vastaan. Hallinto tuntee tosin olonsa turvatuksi, aseettomat miehet kun  eivät pysty välittömästi vaihtamaan hallintoa mieleisekseen. Laittomat siirtolaiset pystyvät kuitenkin heti vaikuttamaan maan perinteiseen kulttuuriin ja elämänmuotoon, kun heidän määränsä on tarpeeksi suuri. Hallinnolla ei ollut vaaleilla saatua valtakirjaa satojen miljoonien eurojen käyttämiseen tämänkaltaiseen asutustoimintaan. Sen sijaan hallinnolla olisi ollut valtuutus poikkeusoloissa käyttää poikkeustilalakeja ja -käytäntöjä.
            Sopimuskulttuuri ei ole enää sama kuin entisinä aikoina, jolloin käden puristus riitti suullisen sopimuksen vahvistamiseksi. Nykyisin ei riitä enää kirjallisetkaan sopimukset. Lakimiehet pystyvät mitätöimään sopimuksen kuin sopimuksen, ja yleensä vahvemman osapuolen hyväksi. Valtioiden välillä on aivan samoin. Sopimuksiin ei ole luottamista. Aina pitäisi olle suunnitelma siltä varalta, että kriisitilanteessa toisen osapuolen oma etu menee aina sopimuksissa vahvistetun yhteisen edun edelle. Nyt kansainvaelluksen sekasorrossa tämä on selvästi todettavissa.
               Suomen hallinnon sinisilmäisyydestä, idealismista ja suoranaisesta typeryydestä on hyvä esimerkki 30-luvulta. Silloin tehtiin hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa. Sopimukseen luottaen katsottiin, että maan ei tarvitse enää varautua uskottavasti aseelliseen maanpuolustukseen eikä maa välttämättä tarvitse myöskään sotilaallisia  liittolaisia. Kuinka kävikään vuonna 1939. Maahan tunkeutui silloin aseistetut joukot, joiden tarkoitus oli ensi sijassa vaihtaa maan hallinto mieleisekseen. Hallinto lähetti miehet puolustamaan itseään ja maata huonosti varustautuneina ilman mitään mahdollisuuksia voittaa sodassa. Menetin isäni tässä sodassa, johon syyllisiä ei koskaan nimetty, vaan hallinto saattoi raskaiden ihmisuhrien jälkeen jatkaa lähes entisellään. Olen sotaorpona edelleen katkera. Menetin isäni puolivuotiaana vuonna 1940.
              Nyt olen huolissani lasteni, lastenlasteni, mahdollisten lastenlastenlapsieni ja kaikkien suomalaisten puolesta.  Alkuperäisasukkaiden kulttuuri ja perinteet ovat todella uhattuina. Sopimukset, jotka ovat meille uhkana, täytyy tarkastella uudelleen. Uhkakuvat ovat todellisia. Idealistisista sopimuksista ei ole varaa pitää järjettömästi kiinni.
                     Pentti Tourula

torstai 3. maaliskuuta 2016

04.03.2016 Kansainvaellus

              Lähialueilta Suomeen tulevilla pakolaisilla ja siirtolaisilla ei ole Suomen alkuperäisten asukkaiden kannalta  ollut kovin suurta merkitystä. Heidän kotoutumisensa on ollut käytännössä ongelmatonta. Pieni joukko pakolaisia kaukomailta, Vietnamista ja Chilestä, ei myöskään horjuttanut suomalaista yhteiskuntaa. Rajan avaaminen 90-luvulla pakolaisuudelle ja siirtolaisuudelle Afrikan ydinalueilta Suomeen on sen sijaan horjuttanut suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteita. Kansanvallan kannalta asiaa ajatellen tapahtuma oli ja on todella järkyttävä. Kuinka äärettömän pieni joukko hallinnon ihmisiä voi tehdä koko maata ja kansaa koskevan kauaskantoisen peruuttamattoman päätöksen kysymättä maata tuhansia vuosia asuttaneen alkuperäisväestön mielipidettä ja lupaa.
                Vuoden 2015 alussa oli jo havaittavissa, että Afrikan ja Lähi-Idän kansojen parissa oli väestön kasvun, alhaisen elintason ja sisäisten levottomuuksien vuoksi muuttopaineita Euroopan suuntaan. Tämä paine alkoi purkautua, kun Italian Merivartiosto ja Laivasto järjestivät sillan Välimeren yli Afrikasta Eurooppaan. Kaaos oli tosiasia sen jälkeen kun Kreikkakin oli järjestänyt pakolaisten ja laittomien siirtolaisten kuljetuksen Turkin rannikolta Kreikkaan Euroopan mantereelle. Euroopan ja samalla myös Suomen ulkoraja oli täysin auki kansainvaellukselle, joka on ihmiskunnan historiassa suuruudeltaan merkittävä. Tilanteesta on turhaa syyttää ihmisiä, jotka käyttivät avoimia rajoja  hyväkseen. Suomessa voi syyttää taas kerran hallinnon virkamiehiä ja poliitikkoja, jotka vetoavat kansainvälisiin sopimuksiin, joita muut eivät tosin noudata. He eivät ryhtyneet välittömiin maata ja sen asukkaita suojaaviin toimenpiteisiin, vaikka maassa on lainsäädäntö poikkeustilojen poikkeuksellisia päätöksiä varten. Samanlaista arkaa päätöskyvyttömyyttä oli aikoinaan Esko Ahon hallituksella 90-luvun laman jälkiselvittelyssä.
                 Nyt syytän hallintoa siitä, että koen suomalaisten perinteisen elämänmuodon olevan jälleen  uhattuna, kun kansainvaellus Aasiasta ja Afrikasta ulottuu aina Suomeen asti ilman, että se määrätietoisin toimin pysäytettäisiin rajoilla.
                    Ihmettelen sitä, miten yksimielisesti tiedotusvälineet tukevat tässä tilanteessa hallintoa ja sen politiikkaa, vaikka hallinnolla ei ole  "kansalta" minkäänlaista valtuutusta nykyiselle aivan uudenlaiselle siirtolaispolitiikalle. Rahaa löytyy hmeellisesti  lähes rajattomasti   tuhansien laittomien maahanmuuttajien täysihoitoon ja kotouttamiseen samaan aikaan  kun omat vanhukset jäävät rahan puutteen vuoksi hoitamatta ja asunnottomat ilman kotia.  Olen juuri tällä hetkellä aivan typertynyt myös siitä, että viime päivinä valtion televisio-ohjelmisto on tukenut hallinnon politiikkaa aivan samanlaisilla mielikuvilla kuin Neuvostoliiton valtiollinen propaganda aikoinaan tuki omaa hallintoaan.    
                  Pentti Tourula

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

02.03.2016 Takinkääntäjistä

          Oman edun tavoittelu on ihmisluonteelle tyypillinen piirre. Epäitsekkyyttä opettavat tosin monet uskonnot, kuten esimerkiksi kristinusko, mutta yleensä tuloksetta. Oman edun tavoitteluun liittyy olennaisesti valinnat siitä kenen joukoissa seisot. Tähän valintaan kuuluu myös se, että ollaan valmiita vaihtamaan mielipiteitä ja tunnuksia. Takinkääntö tarvittaessa on olennainen osa itsekkään periaatteettoman  ihmisen elämää. Inhimillinen pelkokin voi asiaan joskus vaikuttaa, joten vähän ymmärtämyskin voi heitä kohtaan osoittaa.
         Muistan kuinka 90-luvulla  Venäjän Federaatiossa asuvat "suomalaiset" saivat luvan muuttaa Suomeen. Heti kohta aloitettiin henkilöllisyystodistuksissa jo olevien alkuperää koskevien kirjausten  muuttaminen  venäläisestä suomalaiseksi. Tämä oli tietysti mahdollista vain, jos suvusta löytyi enemmän tai vähemmän suomalaisia juuria. Suomalaisen, tai ainakin osittain suomalaisen alkuperän, olisi tietysti  saanut merkitetyksi jo ensimmäiseen henkilötodistukseen, mutta aikaisemmin oli edullisempaa olla alkuperältään venäläinen.
               Juuri tällä hetkellä käydään ankaraa riitaa sekä ihmisten välillä että myös oikeushallinnossa siitä, kuka Suomen kansalaisista on alkuperältään saamelainen. Syynä  riitelyyn  ja takinkääntöön suomalaisesta saamelaiseksi on tietysti raha. Nyt saamelaiseksi hyväksytyksi ja rekisteröidyksi tuleminen voi ehkä antaa Suomen kansalaiselle taloudellista etua. Kulttuurin puolustaminen ei ollut aikaisemmin riittänyt  näinkin suuren riidan aloittamiseen, vaikka nimen oman kulttuurin puolustaminen olisi ihmisoikeuksien kannalta ollut parempi perustelu riidalle, joka nyt repii ihmissuhteita Pohjois-Suomessa .
        Olen usein pohtinut omaa suomalaisuuttani. Tunnen sielussani olevani enemmän  "metsäsuomalainen" kuin nykyaikainen eurooppalainen  kaupunkilainen.   Vanhoista suomalaisista elämänmuodoista, perinteistä ja periaatteista kiinnipitäminen nykyisessä Suomessa ei ole   helppoa. Takinkääntöä ja sopeutumista edellytetään vähän joka asiassa. Niin on, kuin eräs lainoppinut minulle sanoi, parempi on olla vaikutusvaltaisten ihmisten ystävä, kuin olla eri mieltä heidän kanssaan. Näin hyödyt itsekin heidän vaikutusvallastaan. Meillä suomalaisilla on kuitenkin  vielä todellinen mahdollisuus valita vallankäyttäjät ja joukko johon kuulumme, eikä ainoastaan taipua.
                 Pentti Tourula  

maanantai 29. helmikuuta 2016

01.03.2016 Alkuperäisasukkaiden rekisteröityminen


          Pohdin edellisessä kirjoituksessani suomalaisten ja suomalaisuuden alkuperää. Selväksi lienee tullut tutkimuksiin perustuva mielipiteeni siitä, että suomalaiset ovat  juuriltaan kantaeurooppalaisia, joista on paikan päällä Pohjois-Euroopassa muotoutunut suomalaisuus. Nykyinen Suomi on suomalaisten ainoa  kotimaa. Olen ylpeä suomalaisuudestani siihen kuuluvine hyvine ja huonoine puolineen. En häpeä sitä, että minussa voi olla äidin puolelta hiemen saamelaista verta. Tosin isän puolelta on varmasti perimää Pietarin alueelta. Lisäksi meissä kaikissa alkuperäisissä  eurooppalaisissa on Neandertalin ihmisen geenejä ja ominaisuuksia toisin kuin  afrikkalaisissa.
         Ohitse on aika, jolloin Euroopassa muodostettiin valtioita kansallisuuden eli kielen ja kulttuurin perusteella. Suurten monikulttuuristen valtioiden muodostuminen on uhka varsinkin Euroopan pienimmille alkuperäiskansoille. Me suomalaiset selvisimme 800-vuotisesta ruotsalaisesta hallinnosta, kun meidät irroitettiin siitä 1800-luvun alussa. Selvisimme myös venäläisestä 100-vuotisesta hallinnosta irroittaumalla siitä 1900-luvun alussa. Molemmissa tapauksissa ehkä viime hetkellä. Siirryimme parikymmentä vuotta sitten vapaaehtoisesti Euroopan Unionin hallinnon alle tietämättä etukäteen varmasti, mitä se meille suomalaisille tulevaisuudessa merkitsee. Kaikkea ei meille äänestäjille kerrottu. Useaa meistä on alkanut aidosti ja aiheellisesti pelottaa, kun rajat häviävät maiden ja maanosien väliltä.
        Saamelaiset ovat jo vuosia sitten havainneet, että vaarana on heidän täydellinen sulautumisensa heitä ympäröiviin kansoihin. He ovat alkaneet virallisesti rekisteröityä alkuperäiskansana. Tämä rekisteröityminen on Suomessakin tapahtunut valtion hallinnon suostumuksella ja taloudellisella tuella. Valitettavasti tämä rekisteröityminen on muuttunut riitaiseksi, kun siihen on tullut mukaan myös taloudellisia intressejä eikä ainoastaan saamelaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen.
          Suomenruotsalaiset rekisteröidään valtiovallan aivan erityisessä suojelussa. Ei missään maassa liene näin  pienellä siirtolaisvähemmistölle niin suuri kulttuurillinen, taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta kuin Suomen tasavallassa. En ole vihamielinen Ruotsin kuningaskunnalle tai ruotsinkielisille. Asuin Ruotsissa kaksi vuotta sotalapsena ja palasin Suomeen täysin ruotsinkielisenä. Nämä kaksi vuotta olivat elämässäni ehkä parhaita vuosia. Ruotsin Mamma ja Pappa olivat ihania ihmisiä. Kiitollisuus heitä kohtaan säilyy aina mielessäni.
        Suomen Romaniheimo on myös rekisteröitynyt jo vuosia sitten. Ilman valtion hallinnon taloudellista tukea ei romaniyhdistys saavuta romanikulttuurin vaalimisessa merkittäviä tuloksia. Mielestäni heitä voidaan tukea , vaikka romaneja ei voida pitää Suomen alkuperäisinä asukkaina.
        On täysin käsittämätöntä, että perinteisesti Euroopan kaikkein "kristillisimpiin" valtioihin kuuluvaan Suomeen on alkanut Euroopan ulkopuolelta tulleista maahanmuuttajista muodostua ja rekisteröityä vieras, väkivaltainen ja  riitaisa uskonnollinen yhteisö. Tämäkin tapahtuu valtion hallinnon hyväksynnällä ja tuella. Luuleeko hallinto todellakin, että saa tämän yhteisön  hallintaansa tukemalla sitä.
        Olen katsonut aiheelliseksi  perustaa Suomalais-Karjalaisen Vapaavaltion ja toivon sille kannatusta ja merkitystä aatteellisena yhdyssiteenä. Suomalaisten asemaa on vahvistettava Suomessa maan  alkuperäiskansana  suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi.
          Pentti Tourula